Antroposofia
Suomessa

1912-2010

www.alysivut.fi


Antroposofinen lääketiede:
vaikuttavuus, käyttö, kustannukset, turvallisuus

lue lisää


Tietoja antroposofisesta lääketieteestä

Download pdf


Facts and Figures Anthroposophic Medicine

Download pdf


Antroposofinen lääketiede EU:ssa

CAMbrella: www.cambrella.eu

CAMDOC/EUROCAM
www.camdoc.eu


Sivukartta

Antroposofisen lääketieteen historiallinen kehitys Suomessa

Antroposofian saapuminen

Suomen kontakti antroposofiaan on peräisin antroposofisen liikkeen ensi ajoista lähtien. Rudolf Steiner oli Suomessa kaksi kertaa: huhtikuussa 1912 ja touko/kesäkuussa 1913. Kutsun Rudolf Steinerille oli esittänyt Edvard Selander puolisoineen. Hän perusti tuohon aikaan yhdessä Johannes Leinon kanssa antroposofisen työryhmän, edellinen ruotsinkielisen jälkimmäinen suomenkielisen (Esa Ristilä: ”Selander, Edvard Anders”, Bodo von Plato (toim.): Anthroposophie im 20. Jahrhundert – Ein Kulturimpuls in biographischen Porträts, Dornach 2003, s. 441. Esa Ristilä: ”Leino, Johannes”, emt. s. 753)

Sanskriitin professori Otto Donnerin suureen perheeseen syntyi 5.12.1872 Uno Donner (–1958). Teknisesti ja matemaattisesti erittäin lahjakkaana tämä oli kiinnostunut myös filosofiasta, erityisesti Aristoteleen estetiikasta. 21-vuotiaana hän tutustui Kantin Puhtaan järjen kritiikkiin ja ihmetteli, miten Kantin a priori –lauselmat voitaisiin saattaa sopusointuun vapaan ajattelun kanssa. Aviopuolisossaan Ollyssa (1881-1956), Sinebrychoffin kulttuuri- ja kauppiasperheen tyttäressä, Uno kohtasi ihanteellisen kumppanin vilkasta ajatustenvaihtoa varten.

Molemmat jatkoivat kosmopoliittisten perheidensä perinteitä ja viettivät joka vuosi useampia kuukausia ulkomailla, joskus Pariisissa, toisinaan Roomassa, Tukholmassa tai Lontoossa. Olly kirjoitti kirjoja, Uno maalasi. Tämän taiteilijaystävä, juristi ja Englannin antroposofisen seuran myöhempi puheenjohtaja Harry Collison (1868-1945) tutustutti Olly ja Uno Donnerin antroposofisiin piireihin ensi kerran Lontoossa 1913, ja siellä he oppivat tuntemaan Rudolf Steinerin. Ensimmäisen maailmansodan alussa he molemmat vierailivat ensi kertaa Dornachissa. Uno Donnerin henkilökohtaiseen suhteen Rudolf Steineriin palautuu varmasti se, että Rudolf Steiner pyysi häntä Joulupäivien jälkeen, joilla tämä edusti Suomea, Suomen ensimmäiseksi pääsihteeriksi.

Suomen maanseura oli perustettu aiemmin, 2.12.1923, nimellä Antroposofiska Sällskapet – Suomen antroposofinen seura r.f.. Uno Donner toimi sen puheenjohtajana 1923-1930. Tästä seurasta erosi kuitenkin jo 27.4.1924 suomenkielinen ryhmä, josta Johannes Leinon johdolla kehittyi ajan myötä Suomen antroposofinen liitto ry.

Hoitopedagogian alku

Monipuolisten lahjojensa ohessa Uno Donner oli erittäin kiinnostunut maataloudesta. Niinpä hän osti 1928 Lohjan läheltä Kirkniemen kartanon, josta tuli perheen suomalainen koti vuoteen 1944 asti.

Inspiroituneena Arlesheimin Sonnenhofissa ja Jenan Lauensteinissa harjoitetusta hoitopedagogiasta Donnerit perustivat 1929 kartanon alueelle hoitokodin (Gustavsberg) sielunhoitoa tarvitseville lapsille. Tämä toiminta oli tärkeätä etenkin Olly Donnerille. Näin oli luotu perusta antroposofis-lääketieteelliselle työlle Suomessa.Tämän johdosta M. P. van Deventer kirjoitti kirjasessaan Die anthroposophisch-medizinische Bewegung in den verschiedenen Etappen ihrer Entwicklung: ”…rouvat Pethman ja Molander aloittivat hoitokodin (Kirkniemi, Gustavsberg) Suomessa 1930…”

Helga Pethman (1896-1957) toimi johtavana hoitajana, Karin (Katri) Molander hoitajana. Henkilökuntaan kuului edelleen emäntä Alma Munsterhjlem (*1871) ja lastenkodin palvelijana Elli Oksanen (*1902). Lääkärinä toimi John Blomstedt (*1878), jolla oli kiinteä yhteys Lääketieteelliseen osastoon Goetheanumissa.

Uno Donner oli osallistunut Koberwitzissa pidetylle Maatalouskurssille, ja hän harjoitti Kirkniemessä ensimmäisenä bio-dynaamista maanviljelyä Suomessa. Gustavsbergin esitteestä käy ilmi, että Gustavsbergissä oli tarjolla hoitoeurytmiaa, monenlaisia terapioita ja taiteellista toimintaa sekä koulunkäyntiä. Gustavsberg toimi kolme vuotta (1929-1932). Tiedossa ei ole, mikä johti lopettamiseen. Asiakirjoista voidaan päätellä, että hoitohenkilökunta muutti Gustavsbergistä kesällä 1932. Epäselväksi jää, mihin lapset päätyivät. Mahdollisesti heidät sijoitettiin lähellä sijaitsevaan Rinnekotiin, jonka johtamiseen osallistui myös Donnerin perheen jäseniä.

Kirkniemen kohtalosta on vielä mainittava, että Uno Donner ei myynyt tilaa kenellekään vähemmälle kuin Suomen kohtalolle niin paljon merkinneelle marsalkka Mannerheimille, joka enemmän kuin kukaan muu liitetään Suomen vapauden yhteyteen. Gustavsberg on nykyisin yksityisen omistuksessa vapaa-ajan asuntona.

Seuraavan vaiheeseen hoitopedagogia astui 1936, kun Helsinkiin saapui nuori antroposofinen pariskunta, puutarhuri Jutta Berthold, os. Wolffhügel, ja Waldorf-koulun [Rudolf Steiner-koulun] opettaja Kurt Berthold. Bertholdit olivat alun perin lähtöisin Stuttgartista ja saapuivat Suomeen perustaakseen johonkin Suomen maaseudulle hoitokodin sielunhoitoa tarvitseville lapsille. Ei ollut varmastikaan sattuma, että he kohtasivat hyvin pian kirjailija Tyyni Tuulion, jolla oli kehitysvammainen lapsi – Hannu. Hän oli kuullut nuorten saksalaisten suunnitelmasta Pen-klubin istunnon jälkeen Kersti Bergrothilta, joka oli tuolloin myös Suomen antroposofisen seuran puheenjohtaja. Tyyni Tuulio ponnisteli tämän jälkeen kaikkensa, että Janakkalan lähelle Leppäkoskelle voitiin perustaa vuonna 1936  Kiipulan hoitokoti, jonne Hannukin sitten muutti. Vaikka Tyyni Tuuliolla oli vain etäinen suhde antroposofiaan ja hoitopedagogian henkiseen taustaan, hän oli kuitenkin vakuuttunut tavasta, jolla Bertholdit työskentelivät lasten kanssa. Niinpä Tuulioiden ja Bertholdien perheiden välille syntyi syvä ystävyys. Hoitokoti siirtyi Janakkalasta (Kiipula) Salon seudulle (Lepola) 1939, missä Bertholdit toimivat vuoteen 1942. Sitten sodan tapahtumat päättivät hoitopedagogisen työn. Kiipulan kohtalosta on vielä huomattava, että se toimii yhä edelleen kuntoutuskeskuksena ammatissa toimiville ihmisille. Lepola on nykyään yksityinen vapaa-ajan asunto.

Hoitopedagogian kolmas vaihe alkoi 1956 Carita Stenbäckin kautta hänen perustettuaan Sylvia-kodin Jorvakseen.


Kuva: Carita Stenbäck

Carita Stenbäck oli potilaana kohdannut Ita Wegmanin Arlesheimin Kliinis-terapeuttisessa sairaalassa, josta ystävät olivat neuvoneet häntä etsimään erilaisia hoitomahdollisuuksia. Parantumisensa jälkeen hän tutustui hoitopedagogiaan Sonnenhofissa. Myöhemmin hän suoritti kursseja Ita Wegmanin johdolla ja kohtasi Karl Königin Pilgramsheinissa 1932. Sylvia-kodin nimi palautuu Sylvia Nybergiin, Carita Stenbäckin serkkuun, joka oli sairastunut aivokalvontulehdukseen 4-vuotiaana ja jota sitten Caritan äiti, sairaanhoitajatar Ingrid Stenbäck hoiti kotonaan Sylvian 28-vuotiaana tapahtuneeseen kuolemaan asti.

Merkille pantavaa on, että Hyvinkäälle muuttanut Sylvia-koti sai jo 1958 rekisteröidyn yhdistyksen aseman ja oli siten ”virallisesti” olemassa ja että tuli myös julkisen taloudellisen tuen piiriin. Lääkärinä siellä toimi Hilja Michael alusta lähtien vuodesta 1957 ja Kari Krohn vuodesta 1963. Molemmat kuuluivat antroposofisen lääketieteen pioneereihin Suomessa. Sylvia-kodissa hoidettiin 30 lasta vuonna 1966. Kotia arvostettiin suuresti, ja Hyvinkään kaupunki piti sitä ”esikuvallisena hoitokotina sosiaalihuollon alalla”.

Carita Stenbäckin sairastuttua vuonna 1967 Sylvia-kodin johto siirtyi tri Kari Krohnin aloitteesta Kaarina ja Freddy Heimschille, joiden myötä alkoi uusi aikakausi: Sylvia-koti muutti Lahteen vuonna 1970, ja siitä tuli samalla Camphill-yhteisö. Tuolloin terveysministeri Katri-Helena Eskelinen sanoi avajaispuheessaan Sylvia-kodissa: ”…Sylvia-koti on olennainen osa maamme kehitysvammahuoltoa. Sen päämäärä on sopusoinnussa yleisten yhteiskunta- ja sosiaalipoliittisten päämääriemme kanssa. Päämäärien toteuttamistapa tuo Sylvia-kodissa kuitenkin esiin piirteitä, jotka voivat rikastuttaa maamme kehitysvammatyötä ja olla hedelmällisiä tulevalle kehitykselle…”

Tätä nykyä Sylvia-kodin Camphill-yhteisö käsittää koulun ja kodin noin 70 lapselle kuten myös hoitopedagogisen seminaarin. Sen lisäksi toimii Tapolan kyläyhteisö yli 50 aikuista varten ja Myllylähde-yhteisö 15 aikuista varten sekä Kaupunkikylä Lahdessa 15 aikuista varten. Sylvia-koti sivutoimipaikkoineen on integroitunut vakaasti seudun yhteiskunnalliseen elämään, ja samoin kuin aikaisemmin sillä on vakaa sija alueen sosiaalitoimen alalla. 

Camphill-paikkojen lisäksi Suomessa on 2 hoitopedagogista koulua Marjatta-koulu Helsingissä ja Joonas-koulu Orivedellä, työopetuskoulu Ristola Helsingissä ja 6 muuta pienempää hoitopedagogista instituuttia. Suomessa elää ja työskentelee yli 500 hoitopedagogia, niin että tätä ammattiryhmää voi pitää antroposofisen lääketieteen kantavana pilarina eikä sitä voi jättää huomiotta.

Lääkärityö

Kun ei katsota hoitopedagogiaan, niin voimakkaat yksilöt edustivat antroposofista lääketiedettä Suomessa sen perustamisajoista lähtien aina 70-luvulle. Alkuajan lääkäreistä mainittakoon John Blomstedtin lisäksi myös Per August Stenius. Hän työskenteli pulmologina Helsingissä, ja hänellä oli myös tiivis suhde Arlesheimiin (niinpä esimerkiksi M. P. van Deventer ja G. Kirchner-Bockholt vierailivat hänen luonaan Helsingissä). Pioneereihin kuuluu edelleen myös jo mainittu Hilja Michael, joka oli työskennellyt yhdessä mm. vielä M. P. Deventerin, M. Fichterin, G. Kirchner-Bockholtin, A. Leroin, H. Klimmin ja myös Hilma Walterin kanssa Brisagossa kuten myös K. Königin kanssa. Helsinkiin 1955 perustetun ensimmäisen Rudolf Steiner-koulun jälkeen hän toimi sen koululääkärinä vuodesta 1959 lähtien, ja hänellä oli myös oma yksityisvastaanottonsa. 

Antroposofisen lääketieteen pioneeri oli myös Kari Krohn, joka suuren yksityisvastaanottonsa ohessa toimi, kuten yllä jo mainittiin, myös Sylvia-kodin lääkärinä 60-luvulta alkaen kuolemaan asti vuoteen 1984. 


Kuva: Kari Krohn

Kari Krohn oli ensimmäinen lääkäri, joka rohkeasti puolusti myös julkisuudessa vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä. Hänen omaelämäkertansa Kari Krohn, lääkäri parantamisen uusilla teillä (1981) oli vuosia bestseller. Myös klassisen homeopatian ja akupunktion tuntijana hän piti rohkeasti lukemattomia esitelmiä ja esiintyi lehti- ja televisiohaastatteluissa. Hänen verrattomat kykynsä yli tavanomaisen koululääketieteen rajojen ulottuvassa laajennetussa lääketieteessä tekivät hänestä yhtäältä pidetyn ja tunnustetun potilaiden taholla sekä saivat toisaalta aikaan epäluuloa ja hyljeksyntää hänen kollegoidensa taholta lähelle lääkärioikeuksien menettämistä.

Näiden kahden lääkärin ohella toimi ajanjaksoittain yhä uudelleen yksittäisiä yksityis- tai koululääkäreitä.   

Potilasliike

70-luvulle oli tyypillistä median ja terveysviranomaisten jyrkkä suhtautuminen kaikkiin ei-koululääketieteellisiin terapiasuuntauksiin. Tässä ahdingossa perustettiin vuonna 1971 terapiavapauden varmistamiseksi potilasaloitteeesta Terveydenhoidon valinnanvapaus ry, jossa oli osallisena myös antroposofeja. Tässä yhteydessä on mainittava diplomi-insinööri Martti Tuomola, joka poliitikkona ja laajakatseisena miehenä asettui voimakkaasti tukemaan potilaita kamppailussa antroposofisen lääketieteen puolesta.

Antroposofisen lääketieteen yhdistys ry ALY

Antroposofisen lääketieteellisen työn varsinainen vakiintuminen seurasi kuitenkin vasta vuonna 1987 perustettaessa Antroposofisen lääketieteen yhdistys ry ALY.  

Yhdistyksen perustamista edelsi ajatus oman äänen saamisesta paremmin kuuluviin. Merja Ekholm, Marketta Rauramo ja Ossi Leinonen toivat tähän prosessiin merkittävän osansa. Kaikkia yhdisti lääkkeiden rekisteröinti ja saatavuus. HLL Marketta Rauramon luona kokoontui 80-luvun puolivälistä pieni opintopiiri työstäen ja kääntäen Steinerin ja Wegmanin kirjaa: Parantamisen perusteet. Marketta Rauramo toimi sittemmin ALY:n ensimmäisenä ja monivuotisena puheenjohtajana. Proviisori Ossi Leinonen aloitti jäsenlehden toimitustyön. Merja Ekholmin sydämellä oli antroposofisten lääkkeiden maahantuonti. Suomen luonnonlääke Oy ja Itu Oy olivat hänen lapsiaan.

Alun perin potilasaloitteesta perustettuna sen alla kokoontui yhä suurempi määrä antroposofisia terapeutteja, sairaanhoitajia, hoitoeurytmisteja, hoitopedagogeja ja myös enemmän taikka vähemmän yksin työskentelevät lääkärit. Samoin aikaisemmin vuonna 1981 perustettu Weledan ja Walan tuotteiden maahantuojat, Suomen luonnonlääke Oy ja Itu Oy, olivat ja edelleen Itu Oy on tämän yhdistyksen jäseniä.

Jäsenlehden toimitus kasvoi ja jäi Ossi Leinosen alkutyön jälkeen toimituskunnalle, joka on toiminut lähes alusta alkaen uskollisesti: Elina Kilpiö, Seija Helasvuo, Eeva-Liisa Pesonen ja pitkään Susanna Pääkkönen.  Kirjojen julkaisutyö oli alussa aktiivista tarkoituksena saada suomenkielistä peruskirjallisuutta aiheesta. Sairaanhoitajana ja kätilönä aloittaneella Elina Kilpiöllä oli ja on merkittävä osuus julkaisujen painokuntoon saattamisessa.

Tämä kehitys ei olisi ajateltavissa ilman sellaisten henkilöiden vaikutusta kuin Otto Wolff, Rita Leroi, Klaus Dumke, Henning Schramm, Friedrich Lorenz ja hänen seuraajansa Michaela Glöckler. He ovat kaikki eri tavoin myötävaikuttaneet Alyn taustalla. Lähes kaikki ovat vierailleet Suomessa ja pitäneet luentoja aiheesta. Monivuotisia uskollisimpia esitelmöitsijöitä olivat lääkärit KlausDumke ja Henning Schramm. Frierich Lorenz toimi vielä vähän ennen kuolemaansa Goetheanumin lääketieteellisen osaston johdossa kun Marketta Rauramo sopi hänen kanssaan alyn perustamisesta Suomeen.

Suomen Antroposofisen lääketieteen lääkäriyhdistys (SALLY) ry

Lääkäreiden työ kiinteytyi 1993 perustettaessa Antroposofinen lääkärityöryhmä, josta tuli samana vuonna IVAAn (Kansainvälinen antroposofisten lääkäriyhdistysten liitto) jäsen ja joka on siitä lähtien läheisessä yhteistyössä Goetheanumin Lääketieteellisen osaston kanssa.

Lääkärityöryhmä erosi 1998 muodollisesti ALY:sta perustaen oman yhdistyksen, Antroposofisen lääketieteen lääkäriyhdistys (ALLY) ry. Yhdistyksen nimi muuttui 2014 Suomen Antroposofinen lääkitieteen lääkäriyhdis (SALLY) ry. Tämä yhdistys kantaa vastuun antroposofisesta lääketieteestä Suomessa viranomaisten, yliopistojen jne. suhteen. Myös yhteistyö muiden vaihtoehtoisten lääketieteellisten suuntausten edustajien kanssa ja erityisesti lääkäriyhdistysten kanssa koetaan tärkeäksi. 

Yhdistys on tiiviissä yhteistyössä ALY:n kaikkien antroposofis-lääketieteellisten ammattiryhmien kanssa. Myös muiden antroposofisten ammattiryhmien kanssa on ollut yhteistyötä kuten opettajien ja pappien.

Yhdistyksen lääkäreiltä, eläin- ja hammaslääkäreiltä tuli aloite Suomen Integratiivisen Lääketieteen ja Terveydenhuollon Tutkimuksen Foorumin (SILF) luomiseksi marraskuussa 2014. Mukaan tuli muita CAM metodeja käyttäviä lääkäreitä sekä terveystieteen ja yhteiskuntatieteen tutkijoita. Foorumi ei edusta mitään tiettyä lääketieteen suuntaa tai menetelmää. Foorumi on avoin kaikille, jotka haluavat edesauttaa integratiiviisen lääketieteen ja terveydenhuollon tieteellistä tutkimusta ja kehitystä Suomessa. Foorumi järjesti 13.11.2015 yhdessä Tampereen yliopiston kanssa tutkimusseminaarin ”Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, tieteellinen tutkimus ja sen haasteet Suomessa”. Seminaariin osallistui mm. tutkijoita, lääkäreitä, yliopisto-opiskelijoita, terveydenhuollon ammattilaisia, täydentävien hoitomuotojen järjestöjä, terapeutteja, potilaita ja muita aiheesta kiinnostuneita, yhteensä noin 400 CAM-tutkimuksesta kiinnostunutta.

Tämän lisäksi yhdistys järjestää vuosittain jatko- ja täydennyskoulutusta antroposofisen lääketieteen alueella. 

Toinen kahdesta keskeisestä kurssista on nelipäiväinen seminaari goetheanistisesta kasvitarkastelusta otsikkonaan Kasvitarkastelusta lääkevalmisteeksi”. Suomalaisen lääkäriyhdistyksen jäsenten lisäksi seminaarissa myötävaikuttavat tai ovat myötävaikuttaneet merkittävästi mm. seuraavat henkilöt: Franziska Römer, Markus Sommer, Ragnar Wiedersheim-Paul, Herwig Judex ja Andreas Bindler. Tämä kurssi järjestetään vuonna 2017 23. kerran peräjälkeen. 


Kuva: destillaatioprosessi käynnissä


Kuva: metsälaboratorion saalis


Kuva: "nousukuva" katajan lehdistä

Toinen keskeinen seminaari on hoitoeurytmiakurssi lääkäreille ja hoitoeurytmisteille otsikkonaan ”Äänteeseen pohjaava liike terapeuttisena koulutuksena” Ursula Ziegenbeinin kanssa. Seminaari järjestetiin keväällä 2007 samoin 13. kerran peräjälkeen.  Nykyään toiminta jatkuu Baltian maissa vuorotellen Tarttussa ja Riikassa.


Kuva: Ursula Ziegenbein, Stuttgart, ja oppilaansa

Vuodesta 1999-2003 toteutetiin vaatimatonta opiskelijakoulutusta Tampereen yliopiston lääketieteen opiskelijoille. Vuonna 2003 Suomessa pidettiin ensi kertaa Lääketieteellisen osaston järjestämänä kansainvälinen jatkokoulutus (International Postgraduate Medical Training, IPMT). Säännöllistä yhteistyötä on myös erityisesti Baltian ja Pohjoismaiden lääkärien välillä. Suomen lääkäriyhdistys toimi jo kolmasti, vuonna 2006, 2011 ja 2016 isäntänä NordicNetwork-kokoukselle eli pohjoismaisten ja Baltian antroposofisten lääkärien tapaamiselle.

Yhdistyksessä on vuonna 2017 yhdeksän varsinaista jäsentä. Puheenjohtajana toimii Reijo Kurppa, ja yhdistyksen hallituksen jäseniä ovat Esko Osmo, Seija Zimmermann ja Peter Zimmermann, jotka ovat kaikki työryhmän perustajia.

Lääkäriyhdistyksellä ylläpitää jo vuodesta 1996 kotisivut, jotka muodostavat suomeksi keskeisen informaatiolähteen antroposofisesta lääketieteestä ja jotka hakukoneet sijoittavat haun alkuun ja joilla vieraillaan usein. Tämän lisäksi SALLY perusti, ylläpitää ja kustantaa toistaiseksi Suomen Integratiivisen Lääketieteen ja Terveydenhuollon Tutkimuksen Foorumi (SILF)n kotisivut.

Hoitoeurytmia/Eurytmia terapia ja taideterapiat

Vaikka Gustavsbergissa tarjottiin monia erilaisia terapioita ja monenlaisia hoitoja, kesti kuitenkin 70-luvulle saakka, ennen kuin terapioita alkoivat antamaan täysin koulutetut ammattilaiset, Anne-Mari Somero Helsingissä ensimmäisenä hoitoeurytmistina ja Marina Reuter samoin Helsingissä suoritettuaan taideterapiakoulutuksen Bad Bollissa. Marina Reuter toimi taideterapeuttina Helsingin Rudolf Steiner-koulussa vuodesta 1973 lähtien. Hän perusti Helsinkiin 1987 Odilia-centerin, jossa alkoi 1991 taideterapiakoulutus. Martin Gull ja Eila Väisänänen aloittivat 70-luvulla puheterapian  Lahdessa ja Helsingissä. Anne Kantola aloitti Sylvia-kodissa 1990 musiikkiterapeuttina. Tätä nykyä jokaista antroposofista ammattiryhmää edustaa vähintään yksi terapeutti. Terapeutit työskentelevät useimmiten jossain noin 20 Rudolf Steiner-koulusta, 13 hoitopedagogisesta instituutista, yksityisvastaanotolla tai yhteistyössä lääkärin kanssa. Hoitopedagogien ja lääkärien jälkeen pisimmälle järjestäytynyt ryhmä ovat hoitoeurytmistit, jotka kokoontuvat säännöllisesti työryhmänä ALYn puitteissa.

Sanaa hoitoeurytmia käytettiin pääsääntöisesti vuoteen 2010 saakka, sen jälkeen sovittiin kansainvälisemmästä nimestä eurytmiaterapia. Eurytmiaterapia on tärkeä osa antroposofista lääketiedettä, jota käytetään akuuteissa ja kroonisissa sairauksissa. Se on ennaltaehkäisevää terveyden ylläpitoa ja auttaa jälkihoitona vaikeistakin sairauksista toivuttaessa. Eurytmiaterapiaa on tällä hetkellä Suomessa useassa steinerkoulussa, hoitopedagogissa kouluissa ja kodeissa, sekä yksityisvastaanotoilla.
Eurytmiaterapeuttien ammattiyhdistys, Suomen eurytmiaterapeutit ry, perustettiin syksyllä 2011.Yhdistys ylläpitää jäsenistön ammattitaitoa järjestämällä vuosittain useita jatkokoulutus- ja luentotilaisuuksia. Yhdistys kuluu lisäksi kansainväliseen kuvataideterapeuttien ja eurytmiaterapeuttien yhteiseen järjestöön International Federation of Anthroposophic Arts and Eurythmy Therapies sekä työskentelee kansainvälisen International Eurythmy Therapy Forum -järjestön kanssa.

Palvelukoti Sofia

Palvelukoti Sofia on vuonna 2002 toimintansa aloittanut vanhusten palvelutalo, jonka toiminta-ajatus perustuu antroposofiseen ihmiskuvaan. Samassa yhteydessä toimii myös dementoituneiden vanhusten ryhmäkoti. Sofian ryhmäkoti on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tehostetun palveluasumisen yksikkö, jossa käytetään antroposofisia lääkkeitä ja hoitoja koululääketieteen rinnalla. Ryhmäkoti on hoitopedagogisten kotien ja - koulujen tavoin virallisesti integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan.  


Kuva: Palvelukoti Sofia Helsingissä

Lääkevalmisteet

Lopuksi vielä sana antroposofisista lääkevalmisteista, joita Suomessa oli enemmän taikka vähemmän saatavilla alkuajoista lähtien.


Jo vuoden 1923 aikakausilehdessä Antroposofia on ilmoituksia 23 antroposofisesta lääkevalmisteesta, joita oli saatavilla 7 apteekissa. Tuona alkuaikana suomalaisen biodynaamisen liikkeen aloitteesta pietarsaarelaista apteekkari Pomoellia pyydettiin tuomaan Suomeen WELEDAn ja WALAn lääkevalmisteita.
Seuraava aalto sai alkunsa 70-luvun alussa, kun Merja Ekholm toi esiin ensimmäiset ajatuksensa Suomen WELEDAsta. Nämä ajatukset johtivat sitten 1981 Suomen Luonnonlääke Oy:n viralliseen perustamiseen. Se toimi myöhemmin sekä Suomen WELEDAna että Itu Oy:n kautta maahantuojana WALAn tuotteille, joita ei vielä siihen mennessä koskeneet mitkään lääkevalmisteiden oikeudelliset määräykset.

Vuodesta 1983 antroposofisia lääkevalmisteiden lupia ja myyntiä valvoo viranomainen. Vuonna 1983 astui voimaan Apteekkitavaralain (56/83) muutos. Lain 10e §:ssä sanottiin: ”…homeopaattisia ja antroposofisia tuotteita saa myydä vain apteekeissa, sikäli kuin niillä on viranomaisen hyväksyntä.” Luvan saamisen ehtona oli, että ”tavanomaisen annostuksen täytyi olla turvallista ja että käyttötarkoitus täytyi olla selkeästi esillä.”

Tämän lain johdosta alkoi valtava työ valmistella mahdollisimman paljon WELEDAn ja WALAn valmisteita virallisesti ja saavuttaa näille lääkevalmisteille laillinen asema. Merja Ekholmin loputtomia ponnisteluja on kiittäminen, että vuoden 1993 lopussa 191 WELEDAn ja 75 WALAn valmistetta oli saanut Suomen lääkelupaviranomaisen virallisen rekisterinumeron ja että ne tulivat saataville kaikissa suomalaisissa apteekeissa Helsingistä kauas napapiirin pohjoispuolelle aina Utsjoelle asti.

Lupahakemusten määrä oli tosin niin suuri ja sen seurauksena viranomaisten työskentely niin hidasta, että Lääkelaitoksen tuolloinen johtaja Reijo Purasmaa teki Meilahden apteekin oikeuksien omistajan E. Wennströmin kanssa erityissopimuksen, jolla turvattiin antroposofisten lääkevalmisteiden saatavuus. Tämän sopimuksen myötä Meilahden apteekista saatiin myydä lääkkeitä, joiden lupakäsittely oli kesken (tätä saatettiin tulkita hyvin laaja-alaisesti). Jo luvansaaneita lääkkeitä voitiin myydä jokaisessa apteekissa. Tämän lisäksi myynnissä oli hiukan yli 300 ”Meilahden sopimuksen” mukaista lääkettä. Näistä kolmestasadasta vain kolmenkymmenen lupahakemus oli vireillä! (Luvut ovat peräisin terveysviranomaisen virallisesta ilmoituksesta.)

Vuonna 1988 Apteekkitavaralaki korvattiin Lääkelailla (395/87). Tämä lain 68 §:n mukaan muutettiin ilmaus ”homeopaattiset ja antroposofiset tuotteet” ilmaisuksi ”lääkkeenomainen tuote”. Muuten lupaehdot ja käyttö pysyivät samoina.

Suomen liityttyä EU:n jäseneksi astui 1.1.1994 voimaan Laki lääkelain muutoksesta (1046/93), joka pyrki yhdenmukaistamaan Suomen lainsäädännön EU-direktiivien 92/73 EEC ja 92/74 ECC mukaisiksi.
Vuoden 1994 tilanne oli kovin hankala: ”Meilahti-sopimuksen” mitätöimisen johdosta saatavilla olikin yhtäkkiä enää vain 275 antroposofista valmistetta, joille oli virallinen myyntilupa.

Lääkäriryhmän ja viranomaisten neuvottelujen kautta, Antroposofisen lääketieteen yhdistyksen ALY:n potilasaloitteen kautta (kahden viikon sisällä kyettiin keräämään 4000 allekirjoitusta ja ojennettiin sosiaali- ja terveysministerille) ja poliittisten kanavien kautta Lääkelaitos (nykyään FIMEA) myönsi 13.4.1994 lisäksi 189 valmisteelle määräaikaisen kulutukseen luovuttamisluvan ilman rekisteröintiä.

Edelleen silloin Sylvia-kodille myönnettiin erityislupa käyttää näiden lisäksi 141 lääkevalmistetta (ilman rekisteröintiä). Tämäkin lupa oli kuitenkin ajallisesti rajoitettu ja sisälsi määräyksen, että Sylvia-kodin oli kaksi kertaa vuodessa tehtävä selkoa, mitä lääkevalmisteita käytetään ja missä laajuudessa.

Kuten kaikkialla EU:ssa saatavuus vähenee voimakkaasti johtuen dokumentoinnin ja vaikutusten näytön vaatimuksista. Tässä Suomen tilanne ei kuitenkaan eroa muista EU-maista.
Toisaalta Lääkäriyhdistyksen ja FIMEA:n välillä vallitsee hyvä yhteistyö, eikä vähiten ponnistelujen johdosta, joissa ovat osallisina lääkäriryhmän lääkäriä.

Tätä nykyä WELEDAa edustaa Circulum Farmasia Oy. WALAn lääkkeiden maahantuojana toimii 1.4.2013 lähtien Magnum Medical Finland Oy kun taas Itu Oy toimii nykyään vain WALAn kosmetiikan maahantuojana. Pharma Lion Oy edustaa HELIXORia (Pharma-Lion Oy, Hämeentie 7, 00530 Helsinki). Tämän tekstin kirjoitushetkellä osa WELEDAn ja WALAn valmistetta on edelleen saatavilla apteekeissa rekisteröityinä tai myyntiluvan perusteella. Näitten määrä vähenee kuitenkin jatkuvasti, koska vain pienelle osalle ns. ”homeopaattisille” antroposofisille lääkkeille asema on turvattu lääkelaissa.
Runsasta 100 muuta valmistetta saa myydä apteekeissa yllä mainitun määräaikaisen luvan turvin. 2016 tämä lupa koskee vajaa 100 WELEDAn ja vajaa 100 WALAn valmistetta ja se päättyy 01.01.2019 (lupa pdf). Sylvia-kodilla ei ole enää omaa erityislupaansa.  

Lopuksi

Yhteenvetäen voi sanoa: Antroposofisen lääketieteen historia Suomessa on hoitopedagogian historiaa. Se tarvitsi kolme yritystä, kolme erilaista näkökulmaa inkarnoituakseen: perustamisen antroposofiasta käsin (Uno Donner, Gustavsberg), toiseksi työn käytännön tarpeesta käsin (Hannu Tuulio, Kiipula), ja kun aika oli lopulta kypsä: systemaattinen integroituminen maan yhteiskunnallis-sosiaaliseen elämään (Sylvia-koti ja muut hoitopedagogiset instituutit).

Hoitopedagogia muodosti ja muodostaa edelleenkin Suomessa – nyt yhdessä ALYn ja ALLYn kanssa – maaperän ja suojan sille, että Suomessa vielä aluillaan oleva antroposofinen lääketiede kehittyy edelleen tämän maan omalla, kansahenkeä ja elementaarimaailmaa vastaavalla tavalla.

©Juha Degerman, Peter Zimmermann ja Reijo Kurppa, kesäkuussa 2007, päivytetty 1.11.2013, ja 20.11.2016.